Myyttejä, oivalluksia ja pieniä arjen harjoituksia onnellisuuden äärellä
Onnellisuus on yksi niistä asioista, joita lähes jokainen meistä kaipaa. Haluamme herätä aamulla hieman kevyemmin, tuntea arjen mielekkääksi ja kokea, että elämässä on jotain hyvää juuri nyt.
Silti onnellisuus tuntuu usein karkaavan käsistä. Ajattelemme helposti, että se alkaa vasta sitten, kun jokin asia muuttuu: kun rahaa on enemmän, työ tuntuu paremmalta, parisuhde löytyy, kiire helpottaa tai elämä on muuten järjestyksessä.
Mutta entä jos onnellisuus ei olekaan palkinto täydellisestä elämästä?
Entä jos se on taito, jota voi harjoitella myös keskeneräisen arjen keskellä?
Onnellisuuteen liittyy monta myyttiä
Onnellisuudesta puhutaan paljon, mutta joskus juuri siksi siihen liittyy myös paljon väärinkäsityksiä. Saatamme odottaa siltä asioita, joita se ei oikeastaan voi meille antaa.
Ensimmäinen myytti on, että onnellisuus tarkoittaa jatkuvaa iloa.
Moni ajattelee, että onnellinen ihminen on aina hyväntuulinen, energinen ja hymyilevä. Todellisuudessa onnelliseenkin elämään kuuluu väsyneitä päiviä, surua, epävarmuutta, ristiriitoja ja stressiä. Onnellisuus ei tarkoita sitä, että vaikeat tunteet katoavat.
Ehkä kyse on enemmänkin siitä, että elämän keskellä on jokin kannatteleva tunne: tämä elämä on minun, tässä on merkitystä, tästä voi löytyä hyvää myös silloin, kun kaikki ei ole helppoa.
Toinen myytti on, että onnellisuus löytyy ulkoisista asioista.
On inhimillistä ajatella: “Sitten kun saan paremman työn, isomman kodin, enemmän rahaa tai toimivamman arjen, olen onnellinen.” Ja joskus ulkoiset asiat todella helpottavat elämää. Turva, lepo, terveys ja riittävä toimeentulo ovat tärkeitä.
Mutta usein käy niin, että kun saavutamme jotain kaipaamaamme, hyvä olo kestää hetken. Sitten mieli alkaa etsiä seuraavaa asiaa. Tätä kutsutaan joskus hedoniseksi juoksumatoksi: totumme hyvään yllättävän nopeasti.
Kolmas myytti on, että onnellisuus on pysyvä tila.
Onnellisuus ei ole paikka, johon saavutaan lopullisesti. Se ei ole ovi, jonka jälkeen kaikki pysyy aina valoisana. Se vaihtelee, kuten muutkin tunteet. Joinain päivinä se tuntuu läheiseltä. Toisina päivinä se on hiljaisempi, melkein näkymätön.
Se ei silti tarkoita, että olisimme epäonnistuneet.
Mitä onnellisuus sitten on?
Onnellisuutta voidaan katsoa ainakin kahdesta suunnasta.
Toinen on hetken hyvä olo: mielihyvä, ilo, nautinto ja keveys. Se voi olla hyvä ateria, lämmin suihku, nauru ystävän kanssa, kaunis aamu tai hetki, jolloin mikään ei juuri sillä sekunnilla vaadi sinulta mitään.
Nämä hetket ovat tärkeitä. Niitä ei kannata väheksyä.
Toinen puoli on syvempi tyytyväisyys. Se syntyy usein merkityksestä, arvojen mukaisista valinnoista, yhteydestä toisiin ihmisiin ja tunteesta, että elämä kulkee ainakin jollain tavalla oikeaan suuntaan.
Tämä syvempi onnellisuus ei aina tunnu ilolta. Joskus se tuntuu rauhalta. Joskus luottamukselta. Joskus vain hiljaiselta tiedolta siitä, että teen parhaani tässä elämäntilanteessa.
Ehkä onnellisuus on näiden kahden yhdistelmä: pieniä arjen hyviä hetkiä ja syvempää kokemusta siitä, että elämällä on merkitystä.
Onnellisuus rakentuu usein pienistä asioista
Onnellisuutta ei välttämättä tarvitse etsiä suurista elämänmuutoksista. Usein se alkaa paljon lähempää.
Se voi vahvistua, kun pidämme yhteyttä ihmisiin, joiden seurassa saamme olla omia itsejämme.
Se voi kasvaa, kun huomaamme asioita, jotka ovat jo hyvin, vaikka kaikki ei olisikaan täydellistä.
Se voi lisääntyä, kun teemme jotain hyvää toiselle ihmiselle.
Se voi löytyä levosta, liikkeestä, luonnosta, kirjoittamisesta, hiljaisuudesta tai siitä, että uskallamme sanoa ei asialle, joka vie meitä jatkuvasti kauemmas itsestämme.
Onnellisuus ei siis aina kysy: “Mitä sinulta vielä puuttuu?”
Joskus se kysyy: “Mitä et ole pitkään aikaan huomannut?”
Kolme pientä harjoitusta arkeen
Onnellisuutta ei tarvitse suorittaa. Sitä voi lähestyä rauhallisesti, pienin askelin. Tässä kolme harjoitusta, joita voit kokeilla ilman painetta onnistua täydellisesti.
1. Kirjoita illalla kolme pientä hyvää asiaa
Ne voivat olla hyvin arkisia: lämmin kahvi, rauhallinen hetki, ystävän viesti, onnistunut työtehtävä tai se, että jaksoit lähteä kävelylle.
Tarkoitus ei ole pakottaa itseä positiiviseksi. Tarkoitus on opettaa mieltä huomaamaan myös se hyvä, joka muuten menisi helposti ohi.
2. Pysähdy kerran päivässä hengittämään
Valitse yksi hetki päivän aikana. Hengitä rauhassa sisään ja ulos. Katso ympärillesi. Huomaa, missä olet. Anna itsellesi lupa olla hetken aikaa ilman, että sinun täytyy ratkaista mitään.
Joskus pieni pysähdys voi palauttaa meidät takaisin itseemme.
3. Vahvista yhtä yhteyttä
Lähetä viesti, soita läheiselle tai kysy joltain aidosti, mitä hänelle kuuluu. Ihmissuhteet ovat yksi vahvimmista hyvinvoinnin lähteistä, mutta kiireessä ne jäävät helposti taka-alalle.
Yhteys toiseen ihmiseen muistuttaa meitä siitä, ettemme ole täällä yksin.
Lopuksi
Onnellisuus ei ehkä ole suuri päätepiste, johon joskus saavumme. Se voi olla pieni havahtuminen tavallisen päivän keskellä: lämmin viesti ystävältä, rauhallinen hetki kahvikupin äärellä, onnistuminen jossain pienessä tai tunne siitä, että juuri tämä elämä on minun elämäni.
Se ei tarkoita täydellisyyttä. Se ei tarkoita jatkuvaa iloa. Se ei tarkoita sitä, että kaikki vaikea olisi poissa.
Ehkä onnellisuus on enemmänkin suhde omaan elämään. Tapa huomata, valita, pysähtyä ja palata takaisin siihen, mikä on tärkeää.
Ehkä se ei odotakaan jossain kaukana tulevaisuudessa.
Ehkä se alkaa siitä, että opimme huomaamaan, mikä on jo tässä.
Pieni pohdinta sinulle
Kysy itseltäsi tänään:
Mikä pieni asia teki tästä päivästä edes hieman hyvän?